Mutta enhän minä ole rasisti!

Teksti kirjoitettu yhdessä Johanna Kulmalan kanssa ja löytyy myös https://johannakulmala.com/

Tänään vietetään rasisminvastaista päivää.

Suomi on tutkitusti yksi Euroopan rasistisimmista maista. Vuoden 2023 Tummaihoisena EU:ssa -raportissa afrikkalaistaustaisista Suomessa asuvista 43 prosenttia kertoi kokeneensa rasistista häirintää viimeisen vuoden aikana. Vaikka olemme kahdeksatta vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa, silti meillä koetaan tolkuttoman paljon syrjintää, joka kohdistuu ihmisen etnisyyteen tai maahanmuuttajataustaan.

Rasismin taustalla on monia syitä. Ihmisellä yksilönä on taipumusta luokitteluun ja ennakkoluuloihin, tuntemattoman pelkoon ja itselle läheisen ryhmän suosimiseen. Ihmiset kokevat usein ryhmäpainetta ja oppivat asenteita sekä käytösmalleja lähipiiriltään. Rakenteellisesti rasismilla on runsaasti historiallista taustaa, joka heijastuu instituutioiden toimintaan sekä poliittiseen keskusteluun. Nykyisin jopa valtakunnan politiikasta voi huomata, että rasistista puhetta saatetaan käyttää keinona kannatuksen nostattamiseen tai vastakkainasettelun lisäämiseen.

Rasismi teemana saatetaan usein sivuuttaa asenteella: “Mutta enhän minä ole rasisti!" Ympärillä oleva maailma kuitenkin vilisee erilaisia tilanteita, joissa rasismia ilmenee. Rasistisen käyttäytymisen huomiotta jättäminen on osa ongelmaa. Jos emme aktiivisesti puutu näihin tilanteisiin, olemme luomassa ja hyväksymässä kulttuuria, jossa eriarvoistaminen on arkipäivää. Meillä jokaisella on velvollisuus työskennellä aktiivisesti rasismia vastaan, koska se on syvälle yhteiskuntaan juurtunut rakenteellinen ongelma. 

Meillä, jotka emme edusta näkyvää vähemmistöä, on vastuu vaikuttaa yhteiskunnan muuttumiseen. Me emme joudu kokemaan päivittäistä vähemmistöstressiä, joka tiheästi toistuvana ilmiönä vaikuttaa sitä kokevan vapauteen kulkea kaduilla huolettomasti, tehdä yhteiskunnassa vapaita valintoja ja tulla kohdatuksi ilman ennakkoluuloja. On tutkittua, että rasismia kokeville aiheutuu henkistä ja fyysistä haittaa esimerkiksi kroonisen stressin, pelon ja, ahdistuksen muodossa. Nämä voivat aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn ja elämänlaadun laskua. Yhteiskunnassa rasismi lisää epäluottamusta ja vastakkainasettelua.

Mitä enemmän hyväksymme sanoja tai kieltä joka syrjii, sitä todennäköisemmin arvot ja asenteet voivat ajautua jopa vihapuheeksi tai -rikoksiksi. Suomestakin löytyy tuoreita esimerkkejä siitä, miten nämä asenteet voivat äityä jopa terroristisiin tekoihin. Miten tähän kaikkeen voi vaikuttaa?

Rasisminvastaisen työskentelyn voi aloittaa tarkastelemalla omia etuoikeuksiaan; ihonväri, sukupuoli- ja seksuaali-identiteetti, koulutus, toimeentulo ja toimintakyky. Jos ihminen ei kuulu mihinkään näkyvään vähemmistöön, monet asiat saattavat näyttäytyä itsestäänselvyytenä. On myös tärkeää aktiivisesti pohtia omia ennakkoluulojaan. Näistä voi tulla tietoiseksi miettimällä hankalan tuntuisia tilanteita esimerkiksi töissä, opiskeluissa tai julkisissa kulkuneuvoissa. 

Meille kirjoittajille ja Vihreille tasavertainen ihmiskuva ja syrjimättömyyden tavoite ovat keskeisiä politiikan arvoja. Puhu rasismista, uskalla puuttua ja kuuntele sitä kokevien ajatuksia ja toiveita.

Emma Hietaoja

suomen kielen ja kirjallisuuden lehtori

alue- ja kuntavaaliehdokas

Johanna Kulmala

terveyskeskuslääkäri

kuntavaaliehdokas

Järvenpään Vihreät